keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Aihe aiheesta. Blogikiusaaminen.

Hei!

Seuraava aihe ei aivan suoraan liity blogini aihepiiriin, mutta blogeihin kylläkin. Sivusin jo eilisessä postauksessa blogeissa esiintyvää kiusaamista ja vihapuheita. Aihe kuitenkin jäi mietityttämään minua sen verran paljon, että haluan aiheesta kirjoittaa erillisen postauksen.

Oltiin kaverin kanssa täysin eri mieltä yhdestä asiasta. Tuli sitten sanottua puolin ja toisin kaikenlaista ja pian riideltiin täysillä. Siihen sitten osallistui lopulta melkein koko luokka. Hirveä show mitättömästä asiasta. Onneksi lopulta saatiin riita sovittua kaverin kanssa ja tilanne rauhoittui.

Yksi niistä asioista, joita en ole elämäni aikana oppinut ymmärtämään on se, miksi kukaan haluaisi tarkoituksella aiheuttaa toiselle ihmiselle mielipahaa. Yllä oleva sitaatti kuvaa mielestäni hyvin sitä ilmiötä, joka on nähtävillä yhä useamman blogin kommenttiboksissa, internetin keskustelupalstoilla tai ns. ”juorublogeissa”. Alla on esimerkki erään juorublogin kommenttiboksista siitä, millaisen reaktion aiheutti Cava-blogin Kristiinan tarjous auttaa aloittelevia bloggaajia mm. blogin ulkoasun kanssa pientä korvausta vastaan. Keskustelu alkaa sillä, kun Kristiina myöntää tehneensä virhearvion avustuspalvelua tarjotessaan.


(kuvan saa klikattua suuremmaksi)

Minun on vaikea uskoa, että on olemassa ainoatakaan yksilöä, joka ei olisi jossain vaiheessa elämäänsä tehnyt virhettä tai virhearviota. Yksi ihmisyyden perimmäisistä piirteistä on se, että ihminen on erehtyväinen. Toinen ihmisyyden perimmäisistä piirteistä on tietyn tyyppinen impulsiivisuus. Kun nämä kaksi piirrettä yhdistää, syntyy helposti Kristiinan tapauksen kaltainen virhearvio. Virheen tekeminen on helppoa, mutta sen myöntäminen tuskin kenellekään ei. Virheistä puhuttaessa olisi myös hyvä muistaa tietynlainen mittakaava. Jos tämän kaltainen virhe saa aikaan näin paljon negatiivisia tuntemuksia, millainen vastaanotto olisi sitten oikein vuosisadan megavirheellä? Toivoisinkin tähän hieman suhteellisuudentajua.

Suurimpia syitä tämän postauksen kirjoittamiseen on kuitenkin se, että tällainen käytös tekee mielestäni karhunpalveluksen suomalaiselle blogiskenelle. Suomalaiset eivät muutenkaan ole luonnostaan itseään esille tuovaa kansaa, joten millä tavalla yllä olevan kaltaiset esimerkit rohkaisevat ja kannustavat uusia bloggaajia perustamaan blogin?

Mietin, liioittelenko kiusaamista. Olenko vaan niin heikko, etten kestä pientä nälvimistä? Sisällä tuntuu vaan niin pahalta ja itkettää. En haluis, että tää enää jatkuu.

Omasta elämästään kertomisen ei pitäisi vaatia paksua nahkaa. Jokainen voi hetken aikaa miettiä, kuinka monta erilaista elämää ja elämäntarinaa tähän maailmaan mahtuu, on mahtunut ja tulee vielä mahtumaan meidän jälkeemmekin. Kuinkakohan moni niistä tarinoista on sellainen, joka ei syystä tai toisesta miellytä meitä? Kuinkakohan moni yksilö on tehnyt valinnan, jota me emme olisi tehneet? Valinta ja sen syyt ovat ideaalitilanteessa yksilön omia. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa, mutta se ei kuulu tähän kirjoitukseen.

Olen saanut Linkitä blogisi-postaukseen linkkejä hyvin erilaisiin blogeihin. Ne ovat kaikki mielestäni omalla tavallaan hyviä. Niiden kaikkien takana on ajatteleva ja tunteva ihminen, joka on tehnyt rohkean valinnan julkistaa oma elämänsä muiden iloksi. Monet tuntuvat todella nauttia blogiensa pitämisestä ainakin toistaiseksi. Siitä syystä toivoisinkin, että niin suositut kuin vasta aloittelevatkin blogit saisivat rauhan negatiiviselta kirjoittelulta. Jokaisella pitäisi olla oikeus iloita siitä mitä tekee.

Tässä blogissa ei tulla nyt tai tulevaisuudessa julkaisemaan kommentteja, jotka loukkaavat jollain tavalla täällä esiteltyjä blogeja tai niiden kirjoittajia.

12. artikla
Älköön mielivaltaisesta puututtako kenenkään yksityiselämään,
perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään
kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista
tai loukkausta vastaan.


(Yllä oleva artikla YK:n ihmisoikeuksien julistus, sitaatit tekstissä MLL).

edit:// Jakakaa ihmeessä kommenttiboksin puolella ajatuksianne aiheesta. Oletteko kokeneet kiusaamista internetissä? Mitä mieltä olette tästä ilmiöstä? Sana on vapaa.

- dannie

7 kommenttia:

  1. Hah,onneksi satuin lukemaan tarinasi.Olen miettinyt aloittavani blogia ja ihmettelen kovasti miten kärkkäästi ihmiset suhtautuu erilaisiin asioihin.Olen jo iältäni sen verran kokenut,että minua ei pienet mielipiteet hetkauta.Nyt aivan varmasti alan pitämään pientä päiväkirjan poikasta ja odotan innolla kommentteja.Kiitos sinulle että huolehdit tärkeästä asiasta...kaikki eivät ole kovasta nahasta:)kaunista kesää kaikille tasapuolisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin juurikin sitä, ettei pelko negatiivisesta kommentoinnista muodostuisi esteeksi kenellekään aloittaa oma blogi. Olisi hienoa jos ihmset ymmärtäisivät, että haukut harvemmin vaikuttavat vain yhteen henkilöön varsinkaan julkisessa ammatissa. Onnea ja myötätuulta uuteen blogiis ja mitä parhainta kesää!

      Poista
  2. Tartuitpa rohkeasti aiheeseen, joka on täyttä totta.

    Olen itsekin saanut osani blogikusaamisesta. Tosin minäkin olen jo kymmenien vuosien saatossa saanut niin paksun nahan, että negatiiviset kommentit tuntuvat välillä jopa piristäviltä. Saan niistä jopa jotain kieroutunutta hupia. Mutta olen saanut sellaisiakin kommentteja, joissa tullaan liian iholle. Minua saa parjata vaikka kuinka, mutta kun halutaan komenttilootassani satuttaa perhettäni, ollaan tultu kiusaamisessakin jo tietyn rajan ylitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sait ilmeisesti kirjoituksestani jotain irti. Se oli tarkoituskin.

      Huolestuttavinta on juuri se, että usealle bloggaajalle tulee jossain vaiheessa eteen se piste, jossa joku on kaivanut esille jotain oikeasti vahingollista joko bloggaajan omasta elämästä, menneisyydestä tai perhepiiristä. Eiköhän jokainen julkisesti omilla kasvoillaan ja nimellään kirjoittava ymmärrä sen, että kaikkia ei miellytä se oma naama (enkä sano tätä sillä, että olisi hyväksyttävää kommentoida "pieniäkään" juttuja, mutta sen varmaan jokainen ikävä kyllä odottaa tulevan julkisuuden mukana). Tällaisiin kommentteihin osannee varautua ja niitä voi jollain tasolla perustella ihmisen oikeudella mielipiteeseen.

      Bloggaja jakaa blogissaan asiat, jotka haluaa tuoda ihmisten tietoon. Olisi toivottavaa, että kaikki kunnioittaisivat tätä rajaa. Ennen kaikkea bloggaajien perheet, ns. blogiin kuulumattomat ihmiset tulisi ensisijaisesti jättää rauhaan.

      Tsemppiä kovasti bloggaamiseen ja kiitos kommentistasi!

      Poista
  3. On ihan kamalaa, että bloggaajien ystäviä, sukulaisia ja muita rakkaita vedetään mukaan ja jopa julmasti haukutaan mahdollisten omien kaunojen takia. Tai että bloggaaja saa kuulla ja kärsiä vuosikausia tekemistään virheistä. Myös täysi ajattelemattomuus (Ethän sä olekaan niin kaunis kuin mä luulin!/Näytätpä isolta tossa mekossa :o) on tosi ikävää luettavaa.
    Toi cava-juttu ei kuitenkaan ole oiva esimerkki tälläisestä. On hyvä että cava myönsi virheensä, mutta kriitiikkiinsä (huom. kritiikin) hän ansaitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Nina, kiitos kommentistasi!

      Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta Cava-juttu on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, kuinka pieni asia saa tarpeettoman suuret mittasuhteet. Kritiikkiä saa toki antaa, mutta asiallisuuden rajat ovat melko häilyvät, kun alkuperäinen kritiikin lähde saa ympärilleen kymmeniä muita arvostelijoita. Tällaisia tilanteita syntyy harvoin muualla kuin internetin maailmassa. Kun opettaja antaa oppilaalleen kritiikkiä esimerkiksi koulutehtävästä, se on ok, mutta jos luokan kaksikymmentä muuta oppilasta alkavat myös huudella: "Niinpä, nyt teit virheen!", "Voi luoja oot nolo kun teit virheen" se tuskin on asiallista.

      Oletko tutustunut alkuperäiseen lähteeseen? :)

      Poista
    2. Olet kyllä harvinaisen oikeassa, tuollaisilla asioilla nautiskelu on melkoisen vastenmielistä. Tykkään kyllä lukea tuota juorublogia, sillä mielestäni on hyvä että bloggaajilla ei ole mahdollisuutta vedättää lukijoitaan ihan mennen tullen. Kommenteista en kuitenkaan tykkää, en itse koe tarvetta mässäillä sellaisilla asioilla että joku tekee virheen, enkä itsekään kommentoi bloggaajille mitään mitä en omalla naamallani voisi sanoa. Anonyymiutta en siis harrastele.
      On myös ikävä että ilkeät anot saavat bloggaajat helposti purkamaan turhautumistaan myös ihan viattomiin ja vilpittömiin lukijoihinsa, mistä tuolla juorubloginkin puolella on annettu kritiikkiä. Se on kurjaa sellaisia kohtaan jotka mahdollisesti ihailevat bloggaajia. Onhan se ihan hirveää jos uskaltaa ihailunsa kohteelle laittaa viestiä, ja vastaus on näsäviisasteleva tai ilkeä.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)