Hei!
Seuraava
aihe ei aivan suoraan liity blogini aihepiiriin, mutta blogeihin
kylläkin. Sivusin jo eilisessä postauksessa blogeissa esiintyvää
kiusaamista ja vihapuheita. Aihe kuitenkin jäi mietityttämään
minua sen verran paljon, että haluan aiheesta kirjoittaa erillisen
postauksen.
Oltiin
kaverin kanssa täysin eri mieltä yhdestä asiasta. Tuli sitten
sanottua puolin ja toisin kaikenlaista ja pian riideltiin täysillä.
Siihen sitten osallistui lopulta melkein koko luokka. Hirveä show
mitättömästä asiasta. Onneksi lopulta saatiin riita sovittua
kaverin kanssa ja tilanne rauhoittui.
Yksi
niistä asioista, joita en ole elämäni aikana oppinut ymmärtämään
on se, miksi kukaan haluaisi tarkoituksella aiheuttaa toiselle
ihmiselle mielipahaa. Yllä oleva sitaatti kuvaa mielestäni hyvin
sitä ilmiötä, joka on nähtävillä yhä useamman blogin
kommenttiboksissa, internetin keskustelupalstoilla tai ns.
”juorublogeissa”. Alla on esimerkki erään juorublogin
kommenttiboksista siitä, millaisen reaktion aiheutti Cava-blogin
Kristiinan tarjous auttaa aloittelevia bloggaajia mm. blogin ulkoasun
kanssa pientä korvausta vastaan. Keskustelu alkaa sillä, kun
Kristiina myöntää tehneensä virhearvion avustuspalvelua
tarjotessaan.
(kuvan saa klikattua suuremmaksi)
Minun
on vaikea uskoa, että on olemassa ainoatakaan yksilöä, joka ei
olisi jossain vaiheessa elämäänsä tehnyt virhettä tai
virhearviota. Yksi ihmisyyden perimmäisistä piirteistä on se, että
ihminen on erehtyväinen. Toinen ihmisyyden perimmäisistä
piirteistä on tietyn tyyppinen impulsiivisuus. Kun nämä kaksi
piirrettä yhdistää, syntyy helposti Kristiinan tapauksen kaltainen
virhearvio. Virheen tekeminen on helppoa, mutta sen myöntäminen
tuskin kenellekään ei. Virheistä puhuttaessa olisi myös hyvä
muistaa tietynlainen mittakaava. Jos tämän kaltainen virhe saa
aikaan näin paljon negatiivisia tuntemuksia, millainen vastaanotto
olisi sitten oikein vuosisadan megavirheellä? Toivoisinkin tähän
hieman suhteellisuudentajua.
Suurimpia
syitä tämän postauksen kirjoittamiseen on kuitenkin se, että
tällainen käytös tekee mielestäni karhunpalveluksen suomalaiselle
blogiskenelle. Suomalaiset eivät muutenkaan ole luonnostaan itseään
esille tuovaa kansaa, joten millä tavalla yllä olevan kaltaiset
esimerkit rohkaisevat ja kannustavat uusia bloggaajia perustamaan
blogin?
Mietin,
liioittelenko kiusaamista. Olenko vaan niin heikko, etten kestä
pientä nälvimistä? Sisällä tuntuu vaan niin pahalta ja itkettää.
En haluis, että tää enää jatkuu.
Omasta
elämästään kertomisen ei pitäisi vaatia paksua nahkaa. Jokainen
voi hetken aikaa miettiä, kuinka monta erilaista elämää ja
elämäntarinaa tähän maailmaan mahtuu, on mahtunut ja tulee vielä
mahtumaan meidän jälkeemmekin. Kuinkakohan moni niistä tarinoista
on sellainen, joka ei syystä tai toisesta miellytä meitä?
Kuinkakohan moni yksilö on tehnyt valinnan, jota me emme olisi
tehneet? Valinta ja sen syyt ovat ideaalitilanteessa yksilön omia. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa, mutta se ei kuulu tähän kirjoitukseen.
Olen
saanut Linkitä blogisi-postaukseen linkkejä hyvin erilaisiin
blogeihin. Ne ovat kaikki mielestäni omalla tavallaan hyviä. Niiden
kaikkien takana on ajatteleva ja tunteva ihminen, joka on tehnyt
rohkean valinnan julkistaa oma elämänsä muiden iloksi.
Monet tuntuvat todella nauttia blogiensa pitämisestä ainakin
toistaiseksi. Siitä syystä toivoisinkin, että niin suositut kuin
vasta aloittelevatkin blogit saisivat rauhan negatiiviselta kirjoittelulta. Jokaisella
pitäisi olla oikeus iloita siitä mitä tekee.
Tässä blogissa ei tulla nyt tai tulevaisuudessa julkaisemaan kommentteja, jotka loukkaavat jollain tavalla täällä esiteltyjä blogeja tai niiden kirjoittajia.
Tässä blogissa ei tulla nyt tai tulevaisuudessa julkaisemaan kommentteja, jotka loukkaavat jollain tavalla täällä esiteltyjä blogeja tai niiden kirjoittajia.
12.
artikla
Älköön
mielivaltaisesta puututtako kenenkään yksityiselämään,
perheeseen,
kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään
kunniaa
ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista
tai
loukkausta vastaan.
(Yllä oleva artikla YK:n ihmisoikeuksien julistus, sitaatit tekstissä MLL).
edit:// Jakakaa ihmeessä kommenttiboksin puolella ajatuksianne aiheesta. Oletteko kokeneet kiusaamista internetissä? Mitä mieltä olette tästä ilmiöstä? Sana on vapaa.
edit:// Jakakaa ihmeessä kommenttiboksin puolella ajatuksianne aiheesta. Oletteko kokeneet kiusaamista internetissä? Mitä mieltä olette tästä ilmiöstä? Sana on vapaa.
- dannie
Hah,onneksi satuin lukemaan tarinasi.Olen miettinyt aloittavani blogia ja ihmettelen kovasti miten kärkkäästi ihmiset suhtautuu erilaisiin asioihin.Olen jo iältäni sen verran kokenut,että minua ei pienet mielipiteet hetkauta.Nyt aivan varmasti alan pitämään pientä päiväkirjan poikasta ja odotan innolla kommentteja.Kiitos sinulle että huolehdit tärkeästä asiasta...kaikki eivät ole kovasta nahasta:)kaunista kesää kaikille tasapuolisesti!
VastaaPoistaToivoisin juurikin sitä, ettei pelko negatiivisesta kommentoinnista muodostuisi esteeksi kenellekään aloittaa oma blogi. Olisi hienoa jos ihmset ymmärtäisivät, että haukut harvemmin vaikuttavat vain yhteen henkilöön varsinkaan julkisessa ammatissa. Onnea ja myötätuulta uuteen blogiis ja mitä parhainta kesää!
PoistaTartuitpa rohkeasti aiheeseen, joka on täyttä totta.
VastaaPoistaOlen itsekin saanut osani blogikusaamisesta. Tosin minäkin olen jo kymmenien vuosien saatossa saanut niin paksun nahan, että negatiiviset kommentit tuntuvat välillä jopa piristäviltä. Saan niistä jopa jotain kieroutunutta hupia. Mutta olen saanut sellaisiakin kommentteja, joissa tullaan liian iholle. Minua saa parjata vaikka kuinka, mutta kun halutaan komenttilootassani satuttaa perhettäni, ollaan tultu kiusaamisessakin jo tietyn rajan ylitse.
Hienoa, että sait ilmeisesti kirjoituksestani jotain irti. Se oli tarkoituskin.
PoistaHuolestuttavinta on juuri se, että usealle bloggaajalle tulee jossain vaiheessa eteen se piste, jossa joku on kaivanut esille jotain oikeasti vahingollista joko bloggaajan omasta elämästä, menneisyydestä tai perhepiiristä. Eiköhän jokainen julkisesti omilla kasvoillaan ja nimellään kirjoittava ymmärrä sen, että kaikkia ei miellytä se oma naama (enkä sano tätä sillä, että olisi hyväksyttävää kommentoida "pieniäkään" juttuja, mutta sen varmaan jokainen ikävä kyllä odottaa tulevan julkisuuden mukana). Tällaisiin kommentteihin osannee varautua ja niitä voi jollain tasolla perustella ihmisen oikeudella mielipiteeseen.
Bloggaja jakaa blogissaan asiat, jotka haluaa tuoda ihmisten tietoon. Olisi toivottavaa, että kaikki kunnioittaisivat tätä rajaa. Ennen kaikkea bloggaajien perheet, ns. blogiin kuulumattomat ihmiset tulisi ensisijaisesti jättää rauhaan.
Tsemppiä kovasti bloggaamiseen ja kiitos kommentistasi!
On ihan kamalaa, että bloggaajien ystäviä, sukulaisia ja muita rakkaita vedetään mukaan ja jopa julmasti haukutaan mahdollisten omien kaunojen takia. Tai että bloggaaja saa kuulla ja kärsiä vuosikausia tekemistään virheistä. Myös täysi ajattelemattomuus (Ethän sä olekaan niin kaunis kuin mä luulin!/Näytätpä isolta tossa mekossa :o) on tosi ikävää luettavaa.
VastaaPoistaToi cava-juttu ei kuitenkaan ole oiva esimerkki tälläisestä. On hyvä että cava myönsi virheensä, mutta kriitiikkiinsä (huom. kritiikin) hän ansaitsee.
Hei Nina, kiitos kommentistasi!
PoistaYmmärrän kyllä pointtisi, mutta Cava-juttu on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, kuinka pieni asia saa tarpeettoman suuret mittasuhteet. Kritiikkiä saa toki antaa, mutta asiallisuuden rajat ovat melko häilyvät, kun alkuperäinen kritiikin lähde saa ympärilleen kymmeniä muita arvostelijoita. Tällaisia tilanteita syntyy harvoin muualla kuin internetin maailmassa. Kun opettaja antaa oppilaalleen kritiikkiä esimerkiksi koulutehtävästä, se on ok, mutta jos luokan kaksikymmentä muuta oppilasta alkavat myös huudella: "Niinpä, nyt teit virheen!", "Voi luoja oot nolo kun teit virheen" se tuskin on asiallista.
Oletko tutustunut alkuperäiseen lähteeseen? :)
Olet kyllä harvinaisen oikeassa, tuollaisilla asioilla nautiskelu on melkoisen vastenmielistä. Tykkään kyllä lukea tuota juorublogia, sillä mielestäni on hyvä että bloggaajilla ei ole mahdollisuutta vedättää lukijoitaan ihan mennen tullen. Kommenteista en kuitenkaan tykkää, en itse koe tarvetta mässäillä sellaisilla asioilla että joku tekee virheen, enkä itsekään kommentoi bloggaajille mitään mitä en omalla naamallani voisi sanoa. Anonyymiutta en siis harrastele.
PoistaOn myös ikävä että ilkeät anot saavat bloggaajat helposti purkamaan turhautumistaan myös ihan viattomiin ja vilpittömiin lukijoihinsa, mistä tuolla juorubloginkin puolella on annettu kritiikkiä. Se on kurjaa sellaisia kohtaan jotka mahdollisesti ihailevat bloggaajia. Onhan se ihan hirveää jos uskaltaa ihailunsa kohteelle laittaa viestiä, ja vastaus on näsäviisasteleva tai ilkeä.